Archive for huhtikuu, 2011

huhtikuu 22, 2011

Kauneuden koodi

Otan vauhtia kahteen viimeiseen askeleeseeni ja römähdän sohvalle karkkipussi sylissäni. Televisiokanavat pomppivat silmissä, kun peukaloni ja kultakalan keskittymiskyvyn omaava mieleni räpeltävät yhdessä sopivan ohjelman löytämiseksi. Ruutuun pamahtaa inisevä nainen, jota piikitetään naamaan. Tuijotan neulanpistoja iholla, joista vuotaa verta, samalla Tiina Jylhä selittää, että ikä tekee tehtävänsä, paikat rupsahtavat ja sitten korjaillaan käärmeen myrkyllä.

Hiivin mainostauolla eteisen peilin eteen ja vääntelen naamaani, onko tuo silmäryppy? Mussutan karkkia otsa kurtussa ja puristelen käsivarttani sekä mietin kuumeisesti, että pitäisikö taas laihduttaa, tai siis, tehdä elämänmuutos. Farkut kokoa kolme eivät ole mahtuneet päälle… No, pari vaatekokoa sitten. Losissa noin 15% naisista on kokoa nolla, ymmärrettävästi. Kauneus ja nuoruus ovat ehto sosiaaliselle hyväksynnälle tinseltownissa ylemmillä taivaan tasoilla, niihin liitetään adjektiiveja, jotka kuvailevat hyvää ihmistä, joka kannattaa tuntea.

Kauneuden koodi on yksi vanhimmista, jos ei vanhin, ihmisyyden palapelin puuttuvista paloista. Sitä yhtä oikeaa avainta tähän lukkoon ovat sovitelleet kulttuurista ja aikakaudesta riippumatta niin reality stara Jessica Simpson kuin elämän monitoimimies Leonardo da Vinci, unohtamatta paleoliittisella ajalla tallustaneita esi-isiämme, jotka muovasivat möhömahaisen Willendorfin Venuksen.

Da Vinci lainasi arkkitehti Vitruviukselta ihmisen mittasuhteet ja piirsi versionsa kultaisen säännön mukaan paperille. Taiteen konnessöörien spekuloidessa onko Vitruviuksen mies viittaus Jeesukseen, me tavikset heitämme kyseisen työn pöydälle, kun puhumme klassisesta kauneudesta. Antiikin Kreikan ja renessanssin aikoja mallaillen symmetrisyys nassussa ja korressa on tosi bueno, jos haluaa esimerkiksi Voguen kanteen. Tai edes tuntea olonsa kotoisaksi rannalla.

Kosmoksen mysteeriset tiet heijastuivat hullun neromme mielestä ihmisen vartalossa, ei siis ihme, että symmetrisyyteen liitetään positiivisia ominaisuuksia kuten elinvoima ja terveys, tai jopa kurinalaisuus ja kontrolli.

Da Vincin aikalainen Albrecht Dürer, pohjoiseurooppalainen taiteen kultapoikamme, oli yhtä riutunut kauneuden koodin punaisen langan kutomisesta. Dürer tutki parin sadan ihmisen fysiikkaa ja kirjoitti aiheesta neljä kirjaa, joissa hän typistää ihmisvartaloiden mittasuhteet kahdeksaan eri tyyppiin poikkeavasti aikansa yhdestä objektiivisesta kauneuden konseptista, jota dominoivat Vitruvius ja Alberti, estetiikan teoreetikot.

Dürer totesi, että asia on niin ja näin kaverit, kaikki on subjektiivista. Hän kuitenkin myös uskoi, että luontoon kätkeytyisi koodisto, joka määräisi materiaalisen maailmamme mittasuhteita, mutta lopulta kohautti olkapäitään ja hyväksyi älyllisen tappionsa tämän Rubikin kuution edessä.

Platon käytti fyysistä viehättävyyttä myös hyväkseen tarinoidessaan viisaaksi tulemisesta ja rakkaudesta välineenä eettisen kauneuden saavuttamisessa. Rakastajan kauneuden tulisi inspiroida ihailijaa kääntämään katseensa sisimpään, jolloin henkisyys ja viisauden tavoitteleminen korostuvat suhteessa fyysisyyden sijaan. Hyvännäköisen jannun kanssa hengaaminen siis mahdollistaa yhteyden johonkin korkeampaan, jumalalliseen. Pääsemme lähemmäksi elämän lähdettä, joka täydellistää meidät.

Henna Kalinainen istuu Tiina Jylhän toimistossa ja daamit puristelevat silikoni-implantteja. Seuraan naamari ruudussa kiinni, että minkä kokoiset nyt tekevät Hennasta paremman. Pähkinäaivoissani raksuttaa, että jos eka mahdun entisiin farkkuihin ja sitten minäkin hankin ne muoviset utareet. Viimeistään silloin minusta muovautuu se kuuluisa kultainen pyhä lehmä (tai vasikka), jota palvomalla voi pirauttaa universumin korkeimmille voimille.

Hehkun uuden suunnitelmani voimasta sohvalla. Olen valmis vaikka allekirjoittamaan sopimuksen verelläni kauneuden portinvalvojien kanssa, kun muistan legendaarisen anatomian opettajan Robert Beverly Halen huomautuksen… Jokainen taiteilija on vastuussa mittasuhteista, joita suosii, ei ole olemassa yksiselitteisiä sääntöjä. Niin Raphael, da Vinci, Dürer ja Met-museon nurkilla maalaava harrastelijataiteilija ovat kaikki oikeassa.

Heitän viimeisen salmiakkipääkallon suuhuni ja vajoan syvemmäs sohvan kainaloon. Veriuhri symmetrisyyden jumalille jääköön odottamaan.

Mainokset
huhtikuu 16, 2011

Banksy ja Mr. Brainwash – taiteen pranksterit.

Banksy on aikamme kuuluisin anonyymi katutaiteilija, tai prankster, joka tunnetaan yhteiskuntakriittisistä graffiteistaan, jotka ovat kuin vitsien punchline.

(www.banksy.co.uk)

Miehen identiteetti on yhtä suuri mysteeri kuin Mona Lisan hymy, ja samankaltaiseksi enigmaksi on muodostunut hänen 2010 ohjaamansa dokumentti Exit through the gift shop, jossa kuvaillaan ranskalaisen Thierry Guettan eli Mr. Brainwashin matkaa katutaiteen ikoniksi.

Näin kyseisen dokkarin Santa Monicassa syksyllä. Meikkini valui poskia pitkin mustina noroina, kun ulvoin mahakippurassa hulvattomalle ranskalaismiehelle, joka vaikutti olevan joko taiteen nero tai jälkeenjäänyt tonttu, jonka seurassa Aku Ankka ja Mr. Bean viihtyisivät oikein mainiosti.

Dokumentin lähtökohta on Thierryn pakko-omainen kiinnostus koko elämänsä tallentamisesta videokaseteille, joita hänellä on laatikoittain. Ja joita hän ei ole koskaan katsonut kuvaamisen jälkeen. Thierry alkaa videoida serkkunsa öisiä retkiä päämääränään tehdä dokumentti katutaiteilijoista, ja hän haluaa kuvata alan suurinta ja kauneinta, Banksyä, henkilökohtaista holy grailiaan.

Indiana Jonesin tavalla Thierry löysi Banksyn, joka antoi hänen seurata itseään kameran kanssa. Tuloksena oli Thierryn ensimmäinen dokumentti Life remote Control.

Happoa kaksi viikkoa vetänyt apinakaan ei olisi pystynyt samaan lopputulokseen. Kameran linssi kääntyikin Thierryyn, joka Banksyn inspiroimana ja kannustamana alkoi tehdä taidetta, tavallaan. Thierry keksi Mr. Brainwashin ja palkkasi liudan graafikoita luomaan kuvia, Thierry antoi vain heille ohjeita ja palautetta siitä, mistä pitää ja mistä ei. Ensi näyttely Life is beautiful pidettiin entisen koti”katuni” varrella, Sunset Blvd:illa 2008. Ja se oli jättimenestys.

(www.mrbrainwash.com)

Banksy kommentoi Mr. Brainwashin saaman menestyksen jälkeen, ettei enää ikinä kannusta ketään tekemään taidetta.

Banksyn tuntien ei ole ihme, että dokumenttia väitetään mokumentiksi ja Mr. Brainwashia Banksyn luomaksi hahmoksi, jota Thierry esittää. Dokkari vaikuttaa vähintään yhtä epäilyttävältä kuin marin ja alkoholin katkuinen teatteri, jossa sen katsoin. Mr. Brainwash karakteerina on liian rikas ollakseen totta, ei kenelläkään voi olla niin hannuhanhimainen tuuri, että hänestä tulee ikoni yössä, ja jota Madonna pyytää suunnittelemaan Greatest Hits albuminsa kannen. Exit through the gift shop itse sai Oscar ehdokkuuden dokumenttielokuvien kategoriassa.

Times lehdestä lähtien eri tahot ovat painostaneet niin Banksyä kuin Mr. Brainwashia tunnustamaan kepposensa, mutta molemmat pitäytyvät tarinassaan kuin parhaimmatkin vankilakaverit. Ja ei Thierryltä voi edes odottaa kuin Magic 8 ballin kaltaisia vastauksia kysymyksiin, jotka hän sopertaa käsittämättömällä englannillaan.

Kouluttaako Banksy kansaa yhteiskunnan kollektiivisesta idioottimaisuudesta dokumentillaan vai säheltikö Thierry itsensä katutaiteen huipulle johtamalla graafikoiden askartelupajaa?

Tarinan tässä vaiheessa totuudella on tuskin merkitystä. Exit through the gift shop elokuvana on liian viihdyttävä, jotta sen arvo olisi sidonnainen sen fiktiivisyys asteeseen ja sitä kehystävään spekuloinnin raamiin.

Mitä tulee taasen Mr. Brainwashiin ja Banksyyn… Yhteiskuntakriittinen taide ei ole koskaan tapahtunut kankaalla tai paperilla vaan sen aiheuttamassa haloossa ja keskusteluissa, jotka käydään immateriaalisella tasolla. Ihan sama minulle hymyilikö Mona Lisa sen vuoksi, että maalaukseen kätkeytyy vuosisatojen salaisuus tai sen vuoksi, että da Vinci pieraisi.

Oli Mr. Brainwash sitten Banksyn kyhäilemä huijaus tai ei, ilmiönä se kruunaa pintakiilto painotteisen yhteiskuntamme hiukset ja pilkkaa aikamme taidepiirien pätemisen tarvetta.

Kyseisen dokkarin pääsee katsomaan tuosta: